Olen jo jonkun aikaa miettinyt omaa suhtautumista painooni, ulkonäkööni, ja ylipäätään terveellisyyteen. Aina tuolla mielen sopukoissa jyllää ajatus siitä, että pitäis laihduttaa, pitäis olla timmimpi ja pitäis panostaa ulkonäköön enemmän. Pitäis ja pitäis ja pitäis. Nyt kuitenkin kyseenalaistan nämä äänet, jotka tätä minulle koko ajan sanovat. Joo kyllä minä tosiaankin haluaisin olla laihempi ja timmimpi, mutta jos sen tavoittelu alkaa viedä nautintoa syömisestä ja treenaamisesta, nii silloin sanon NO THANKS! Kai näitä ajatuksia ohjaa se epävarma ja kiusattu ylipainoinen lapsi, joka pelkää paluuta entiseen. Vaikka sain aikuistutttuani kilot karistettua, omaksuin terveellisemmän elämäntavan ja innostuin tosi paljon juoksemisesta ja salitreenistä, pelottaa koko ajan paluu tuohon vanhaan. En minä sitä kiistä ettenkö olisi kuluneen vuoden aikana taas kiloja varteen taas kerännyt, ja ettenkö välillä tuntisi itseäni oikeaksi norsuksi, mutta fakta on se etten oikeasti usko olevani lihava-hippo, vaikka BMI näyttää lievästi ylipainoista. OLOKOON SITTEN NIIN!

Mihin tämä äkillinen vuodatus nyt sitten on johtamassa? Olen päättänyt lopettaa dieetin jota olen seurannut viimeiset 2-3 vuotta. Olen nimittin käyttänyt painonvartijoiden pisteenlasku (kutsun pisteitä muuten palloiksi - jos aiheuttaa hämmennystä) -menetelmiä ja merkannut ruuat ylös joka päivä melkein komen vuoden ajan, mutta nyt on alkanut tuntua, ettei tämä enää toimi, sillä se on mielestäni alkanut ohjaamaan valintojani liikaa. Tämähän oli loistava tapa painonpudotukseen alussa, kun en oikeasti tiennyt miten kannattaa syödä, ja se ohjasi oikeisiin valintoihin, mutta nyt minusta tuntuu, että se on alkanut ohjaamaan vääriin valinoihin. En esimerkiksi syö juurikaan pähkinöitä, jotka olisivat käsittääkseni tosi tärkeitä kasvissyöjälle, sillä niissä on palloja, vaan valitsen mielummin vaikkapa hillovoileivän, sillä siinä on vähemmän palloja. Kyllähän nyt minunkin järki sanoo, ettei nyt mene oikein ja jotain on muutettava. Nyt saavat jäädä pallot. I AM DONE!

Luotan nyt itseeni ruokavalion suhteen tarpeeksi. Uskon kykeneväni tekemään oikeita ja terveellisiä päätöksiä ravinnon suhteen. Voi olla että välillä menee pieleen ja pahasti, mutta yrittänyttä ei laiteta. Sitä paitsi uskon että minun täytyy muutenkin muokata ruokavaliotani nyt kun olen omaksunut kasvisruokavalion. Olen muuten siirtynyt pesco-vegetarista lakto-ovo-vegetaristiin, enkä voisi olla iloisempi päätöksestäni. Katsotaan miten akan vielä käy!

Mites sitten tämä jouluhaasteeni laita? No täysillä vielä yritän saada kilot karistettua jouluksi, mutta stessaavan pakkolaihdutuksen sijaan pyrin ottamaan positiivisen asenteen painonpudotuksen suhteen. Vaikka nyt saattaa luodakin vähän ongelmia tämä yllättäin tullut muutos ruokavalioon, niin eihän sitä tiedä vaikka se olisi hyvästä :) Ja mikä nyt saikaan aikaan tämän viikon purkauksen nii vaa'an lukemahan se tietenkin oli: 77,2! "Whaat, ei näin! Sen painonhan pitäs mennä alas eikä ylöspäin," oli ensireaktioni, joka nyt vähän naurattaa. Onkohan tuokaan nyt elämää suurempi asia, kysynpä vaan. Kyllä minä olen tähän mennessä tajunnut sen, ettei treenaamiseni, eikä terveellinen ruokavalioni ole minnekään hävinnyt, vaikka vaaka näyttäisikin lukemaa, jota en haluaisi nähdä. Ehkäpä muutos olisi vain paikallaan. Jospa ensi viikolla paremmin, sillä nyt jää pallot ja painonvartija-dieetit, ja alkaa oman järjenäänen kuuntelu (Miten fiksua  lie ;)?). Nyt loppui itsensä turha ruotiminen ja alkoi positiivinen kannustaminen! 

 

terveruoka.jpg          vs.  ruoka_roskaruoka.jpg

Kumpikohan on näistä parempi vaihtoehto? :)